|
|
Post by migeldemauskevits on Nov 19, 2004 17:05:44 GMT 2
yrtän väkisin saada tänne keskustelua aikaan, mutta ehkä tämä vähän kiinnostaakin. Mistä kuulitte Lemonatorista? Menikö kauankin ennen ku levyä ostitte? Entä jos kaveri kysyy, että millasta musaa Lemonator on? Eli miten selitätte tai kategorioitte Lemonatorin?
Itse kuulin Lemonatorista vasta 2003 karmarockissa. Levyt(grandpop ja yellow) ostin heti ku sain tilaisuuden eli vissii joku kolmen päivän päästä..
varsinaista ytimekästä kategoriaa tai määritelmää en oo keksiny vielä. Selitän vaan et poprokkii ja kaunista ja sillee..
|
|
|
|
Post by kettupien on Nov 20, 2004 8:33:51 GMT 2
Ihan kiva aihe.  Joo. Elikkäs. Apua. Kun minä en muista milloin kuulin Lemonatorista. Kyllä mä siitä olen pitkään tiennyt. Eri asia on sitten, että milloin rupesin sitä kuuntelemaan. Toisin sanoen vuosia tosiaan meni ennen kuin ostin levyn. Ensimmäinen lemolevyni oli Is It You? -ep joskus tämän vuoden (2004) alkupuolella; sen kun sai aikanaan halvalla ja toisaalta, koska se oli vielä kaiken hyvän lisäksi halpa, siihen tuli ihan hinku. Itse ep ei varsinaisesti vakuuttanut, mutta onneksi sentään tiesin jo vähän bändin musiikillisesta pohjasta. Seuraavaksi ostin The Waltzin, koska mitä olin lukenut arvosteluja se vaikutti upealta - juuri minulle sopivalta. Ja vähän aikaa sitten tuli ostettua Maison Rilax. Alunperin hinguin enemmän Yellow'ta ja Grandpoppia, mutta niitä nyt ei ollut saatavilla niissä levykaupoissa, joissa minä käyn (tai Grandpoppia oli, mutta se ei ole vielä ehtinyt mid-priceihin ;D). Kuitenkin Maison rilax on valloittanut minut ihan samalla tavalla kuin Waltz. Molemmat levyt saattavat soida monta päivää putkeen, eikä kyllästymisrajaa ole vielä ylitetty. "Pää täynnä Lemonatoria" -raja kylläkin.  Mitenkä olen kategorisoinut? Käytän suunnilleen samoja termejä kuin kriitikot ja muut musiikin ammattilaiset ovat käyttäneet. Voimapoppia. Toisaalta koska se todella "yleisöystävällinen" pop on vähän omanlaistaan (krhm... Britneyt, Robbiet, Antti Tuiskut jne. jne.), tuntuu välillä epämiellyttävältä käyttää ollenkaan tuota sanaa pop. Onhan Lemonator rock, ja rock jakautuu niin moneen alalajiin; ja kuitenkin se rockin imago on vähän rankempi, Lemonatoria saattaa olla vaikea kuvailla jollekin, jolla ei ole minkäänlaista käsitystä popROCKista. |
|
Tuisku
Junior Member
Posts: 51
|
Post by Tuisku on Nov 20, 2004 12:02:14 GMT 2
Kun kuulin ekaa kertaa Broken record-nimisen biisin, tiesin, että pidän Lemonatorista kautta linjan. Sitten vaan haalin kasaan kaiken mahdollisen aiemman tuotannon ja huomasin, että olen tietämättäni diggaillut jo kauemminkin bändiä, sillä niitä kappaleitahan olin "irtonaisina" (mikä termi!) kuullut vaikka kuinka useasti. Ei vain osannut yhdistää. Kaikki palaset loksahtivat kohdalleen...Et näin. Kaverit kysyvät useasti, mikä bändi se sellainen on, kun he eivät ole kuulleet, ja silloin sanon tyynesti, että se on ihan tavallista rock musaa, ehkä hieman pop vaikutteisempaa, mutta ihan tavallista. Silloin he tuntevat itsensä sivistymättömiksi musiikin saralla ja ottavat itsenäisesti selvää bändistä. Myöhemmin he tulevat ja sanovat joitakin nippelitietoja, joita ovat lukeneet ehkä täältäkin. Sitten he vielä lisäävät, että se nyt ei ollut vain nimenä niin selvä, mutta tokihan he sen jo tiesivät ennenkuin kysyivät. Kyllä.  |
|
|
|
Post by migeldemauskevits on Nov 20, 2004 21:27:26 GMT 2
ennen ku olin kuullu poikia karmarockissa, kattelin ohjelmaa ja sanoin et Lemonator kuulostaa hyvin heikosti tutulta, mutta ei sano yhtään mitää. Onneksi vaisto sanoi että kannattaa kuunnella.Se on tosi outoo ku ihmiset ei tiiä.. Lemonatorilla on kuitenki jotai iha radioski soitettui biisei, ja soundin ja muittenki lehtien sun muitten arvostelijoilla on tapana antaa kovat arvosanat. Huomasin kylläkin itsekkin vasta kun olin bändiin muutenkin tutustunut. Ja kun levyjä kuunteli niin tulikin ihan tutun tuntusia biisejä.
"Pop" kieltämättä kuulostaa aika pahalta.. powerpop sanoo jo vähän enemmän.. En pysty sanomaan Lemonatoria tavalliseksi, se on liian tylsä sana millekkään niin kauniille. jos joku kysyy tulee helposti pidettyä pieni esitelmä juuri bändin ainutlaatuisuudesta. Siinä vaiheessa paremmat kaverit jotka jo tietää mitä tuleman pitää huokaisevat hyyyvin syvään. Toisaalta Lemonator noin äkkiseltään on aika tavallista poprockia, mutta en oikeestaan edes haluis sanoo kuuntelevani "ihan tavallista" musiikkia. Se tavallinenki on tavallista, mutta PALJON PAREMMIN.
|
|
|
|
Post by kettupien on Nov 22, 2004 8:15:28 GMT 2
Sitten vaan haalin kasaan kaiken mahdollisen aiemman tuotannon ja huomasin, että olen tietämättäni diggaillut jo kauemminkin bändiä, sillä niitä kappaleitahan olin "irtonaisina" (mikä termi!) kuullut vaikka kuinka useasti. Jeps. Mulle kävi noin Coldplayn kanssa. Ja Egotripin kanssa myös. Vaikken kyseisten bändien kaikkia levyjä ole haalinutkaan. Ja käännyttämisen kannalta suosittelen pitämään sellaista maltillista linjaa. Mieluummin liian vähän, jotta käännytettäville jää vähän niinku nälkä.  Ja jos ei rupea maistumaan, ei sitä voi väkipakolla kurkusta alaskaan runnoa. Siihen voi pahimmassa tapauksessa tullakin inho.  On se todella ihmeellistä, etteivät ihmiset vieläkään tunne Lemoja.  |
|
|
|
Post by migeldemauskevits on Nov 22, 2004 20:17:48 GMT 2
Ja käännyttämisen kannalta suosittelen pitämään sellaista maltillista linjaa. Mieluummin liian vähän, jotta käännytettäville jää vähän niinku nälkä. Ja jos ei rupea maistumaan, ei sitä voi väkipakolla kurkusta alaskaan runnoa. Siihen voi pahimmassa tapauksessa tullakin inho. niinhän se tosiasiassa taitaa mennä.. yksinpä siitä kärsivät! |
|
Tuisku
Junior Member
Posts: 51
|
Post by Tuisku on Nov 22, 2004 21:07:53 GMT 2
Minusta kokoelmat ovat yleisesti loistava keksintö... Robbie Williams on nimittäin kova sana tällä hetkellä.  ...mutta jos kiinnostun Suomalaisten tuotannosta, ostan kaikki. (jos se on mahdollista) Kaikesta ei toki tarvitse kiinnostua. |
|
|
|
Post by annahay on Nov 23, 2004 16:58:01 GMT 2
Itse muistan hypettäneeni Lemonatoria ekaa kertaa ääneen matkalla Ankkarockista kotiin kesällä 1997. Siellä en kyllä mitään keikkaa nähnyt, joten mistä lienee puheeksi tullut. Eka levy olikin siis Yellow. Ja sillä tiellä ollaan edelleen |
|
|
|
Post by Moovie on Nov 24, 2004 11:03:50 GMT 2
En oo ikinä tänne kirjottanu mutta nyt oli pakko. Eli kuulin Lemonatorista varmaan joskus 1996 kun kaveri sitä hehkutti. Sitten se raahasi keikalle maaliskuussa '97 ja siitä lähtien oonkin ollut täysin hardcore lemofani. Rakkautta ensinäkemältä oli se. Ep mulla taisi ennen keikkaa jo olla, kasetille nauhotettuna tosin mutta silti. Yellow:n hankin muistaakseni siinä keväällä tai viimestään kesällä ja muut levyt aina kun ne on ilmestyneet. Yleensä en paljon selittele/joudu selittelemään minkälaista Lemonator on vaan nakkaan levyn lautaselle ja odotan reaktioita. Viimeisin kommentti oli: "Tämähän on ihan kunnon rokkia!" ihmiseltä joka ei tiennyt onko bändi suomalainen vai ulkomainen. Että näin. |
|
Kettu
New Member
Posts: 25
|
Post by Kettu on Nov 24, 2004 20:58:41 GMT 2
Mä luin donkkarinetistä nenon ja iniksen diggauslistoja joissa oli paljon samoja bändejä kun mulla plus sit joku outo Lemonator. Tsekkasin niitä Ankkarokissa 1999 enkä oikein perustanu ja se jäi.
Kesäduunissa 2000 landella kuuntelin radio Mafiaa (RIP) joka soitti voimallisesti I don't want to live foreveriä ja sit mun piti saada se sinkku. Ostin sen ja Maisonin sillain, että bussia vaihtaessa Tampereella mulla oli hatara käsitys että toi Koskikeskus on aika liki sitä dösäasemaa ja siellä täytyy olla levykauppa joten kipitin sinne, nappasin levyt eneesmuistamistäkaupasta ja kipitin takas asemalle just ennen kun bussi stadiin lähti.
Sit kävin kipin kapin himas keräämäs kamppeet kasaan ennenkun lähdettiin kaverien kans yöjunalla Rovaniemelle viikonlopuks, eikä kellään tietty ollu mitään kannettavaa matkas. Kun tulin junalla sieltä Rollosta niin taas jouduin säntään, suoraan Nosturiin jossa oli Egotripin ilmaiskeikka ;D levy teki melko rundia ennenkun sain sen ekan kerran masiinaan kuunneltavaks. Mut so not! Ja sen kesän Ankkarok-keikka kolahtikin paremmin jo.
edit: vuodet menee vanhalla sekasin! soli siis kesä 2000.
|
|
|
|
Post by Glass Girl on Nov 25, 2004 18:38:21 GMT 2
hih, pakkohan tähän oli vastata. Tarkkaa vuotta en osaa sanoa. Se oli kuitenkin Superb, joka minuun silloin iski. Ja Mafialtahan se tuli, oi rakas Maaafiaaa.. Kesti kuitenkin vuosia päästä ensimmäiselle Lemo-keikalleni. Tosin sen jälkeen olenkin liikkunut suhteellisen ahkerasti poikien perässä (välillä ehkä vähän liikaakin..) Ensimmäinen Lemo-keikkani oli Lutakossa 27.10.2000 (lunttasin päivämäärän, en mie NIIN hyvä ole). Minulla ei ollut ainuttakaan Lemo-levyä, kun olin jo sitä mieltä että siinä on kyllä paras kotimainen orkesteri minun tietoisuusaikanani. |
|
|
|
Post by upsideboy on Jan 25, 2005 17:42:43 GMT 2
Offtopicia alkuun. Yhteen edelliseen postaukseen kommentoin kokoelmalevyjen olevan raiskausta sekä bändiä, että kuluttajia kohtaan. Perustelut jääköön laiskuuteni takia.
Kaverin kanssa diggailtiin vuonna 98, mentiin keikalle. Keikka ei tosin mistään parhaasta päästä ollut. Maison Rilax oli ok levy, mutta se kolahti tosissaan vasta Waltzin jälkeen. Samoin Yellow, jonka huomasin olevan paras. Tällä tiellä edelleen, joskin saisi jotain uutta pikkuhiljaa tulla. Tähän muuten vielä lisätäkseni, että Egotrippiä aloin kuuntelemaan vain hieman ennen lemoja.
Luonnehdin poppirokkina ja isken levyn käteen. Joskin minulla on yksi lysti, saanko ns. aivopestyä ystäväni. Isolla osalla on kuitenkin samansuuntainen maku.
|
|
myy
New Member
Posts: 39
|
Post by myy on Feb 2, 2005 10:11:05 GMT 2
Itselläni ei ole rehellisesti sanottuna mitään havaintoa ensimmäisestä Lemo-kohtaamisesta, mutta joskus 90-luvun loppupuolella se oli. Biiseistä veikkaisin Superbia, kolahtaa sen verran pahasti edelleen. Tosin levyistä hankin ensin Maisonin, koska Yellow oli kiven alla. Sain sen sitten käytettynä myöhemmässä vaiheessa. Lemon ate her -EP:tä mulla ei ole edelleenkään. Keikoilla on tullut pogottua aina kun kohdalle on osunut enkä ole joutunut pettymään. Lemo-sanomaa on tullut levitettyä sopivissa kohdin ja pikkuhiljaa se tuntuu leviävän. Viimeksi lähti levy Hollannin suuntaan - tosin se oli upsideboyn kovasti halveksima kokoelmalevy... Yllättävimmän kommentin sain joku aika sitten yhdeltä portugalilaiselta, joka väitti Yellow:n musiikkia punkiksi...! Hmm, en kyllä itse heittäisi ensimmäisenä tuota luokitusta, mutta ehkä joku löytää siitä yhtymäkohtia esim. Ramonekseen. |
|
Silja
New Member
Posts: 2
|
Post by Silja on Feb 5, 2005 22:41:06 GMT 2
Mulle Lemonator on aivan uusi tuttavuus. Hiukan ennen joulua sain mahdollisuuden kuunnella lemonatoria kunnolla ja se johti siihen, että ostin ensin itse yhen levyn ja joulupukki tajusi tuoda pari lisää ;D
|
|
|
|
Post by kettupien on Feb 12, 2005 13:33:09 GMT 2
No jei, meille uusfaneille! ;D
|
|
Ja jos ei rupea maistumaan, ei sitä voi väkipakolla kurkusta alaskaan runnoa. Siihen voi pahimmassa tapauksessa tullakin inho. 
